Osa 4 - Mihin valintamme meidät johtavat?

Perheeseen hankittiin naaraskoira, Siri

Ja Arttu kaivoi esille mittaamattoman arvokkaan aarrearkun. Tätä ei myydä! :D

Vatsan ensimmäinen pompahdus :)

David yleni (jos nyt oikein muistan) vanhemmaksi agentiksi

Nätti ;D

Arttu heittää kovaa... ja hitsi, kun mua pelotti, että toi tuli leviää

Anoppi miettii, että kerrankin vävy löysi jotakin arvokasta ;) vitsi vitsi

Vatsan toinen pompahdus

Ja seuraavana päivänä (lähes samalla paikalla) Natalia synnyttää vauvan/vauvat

Yksi vauva tuli -.- .... no, nimesin tytön kumminkin Veeraksi. Veera on perinyt äitinsä ihonvärin ja isänsä silmien- ja hiustenvärin

Lutuinen kuva <3

Mitenkäs se menikään? Kuva kertoo enemmän, kuin tuhat sanaa?

Siri ja Riki saivat pennun, uroskoira nimeltään Zorro (älkää pilkatko...)

Kaikilla sama ilme X)

Niin, ne sänkyleikit olivat tuottaneet tulosta ja kesken karisman harjoittelun vatsa pompahti ekan kerran (miks mulle tulee aina mieleen Pomppufiilis, kun kirjotan näit tekstei?)

Toinen nättimys <3

Arttu sai valmiiksi (kolmannen) Natalian muotokuvan. Niistä kelpaakin valita mieluisin

Kaiken tohinan(?) keskellä Veerasta kasvoi SÖPÖ taapero

"Veela ei halla opetlla puumisa, Veela hallaa lekkiä!"

"Huoh, mene sitten leikkimään..."

Toi Natalian vatsa menee aika pelottavasti

"Ätti, tää oo pelttava!"

Siitäkö sä sitten tykkäät, Veera?

"Joo"

:)

Toinen pompahdus...

Minulla on pomppufiilis, hei ota minut kiinni tai pompahdan pilviin asti...

"Hui, miten pelottava! Äitikin säikähti!"

David. Kuka käski mennä silittelemään haisunäätää? En minä ainakaan

"Hyi, mä haisen!"

No kato Sherlock! Nyt äkkiä kylpyyn, ennen kuin joudut töihin!

Natalia kutsui veljensä kylään. Joo, ja he halasivat nyt vessassa, koska Toni nyt vain meni sinne heti aluksi

"Missäs on enon pikkutyttö?"

"Tässä!"

Natalia silitteli vatsaansa ja mietti, milloin vaavi/vaavit tulisivat ulos. Laskettu aika oli mennyt jo pari päivää sitten, eikä supistuksia ollut tullut ollenkaan

Niin. Riki meni isottelemaan toiselle koiralle, nämä ajautuivat tappeluun ja Riki hävisi. Lyhyesti sanottuna

Ovat nuo ihania

Natalia oli rauhassa katselemassa kaloja, kunnes yhtäkkiä...

... supistuksia alkoi ilmaantua yhä nopeammin ja lopulta hän joutui toteamaan, ettei ehtisi sairaalaan.

Tällä kertaa tulikin kaksoset. Ensin syntyi Noora (samoilla geeneillä, kuin Veera)...

... ja sitten syntyi Mikko. Muuten samat geenit, mutta ihonväri oli sekoitus vanhempien ihonväreistä

Samana yönä syntyi kolmaskin. Nimittäin Siri synnytti toisenkin urospennun

Ja nimi on Marc

Toni jäi lagimaan loppuyöksi soittamaan viulua

Jos oikeassa olen, niin eikös tuossa on ole pienen pieni riski, että Veera tippuu? (kiva, nyt alan puhumaan Yoda-tavalla: "Jos oikeassa olen")

Katsokaa nyt viimeisen kerran näitä nuoria kasvoja...

Noh, ainakin Cherinasta ikääntyminen on hauskaa

Moi moi aikuis-ikävaihe ja tervetuloa vanhuus!

Hah hah, olen ilkeä, enkä näytä kasvoja vielä! Mutta vaatteita ostaessaan Cherina tapasi kauniin (mutta pahan) naisnoidan

Cherinasta tuli tämännäköinen

Ja Davidista tällainen

Päivän kuluttua Veerasta kasvoi tämännäköinen tyttö

Yleensä en meikkaa lapsia, mutta nyt oli pakko. Sillä olen kehitellyt Veeralle oman tulevaisuuden *piip piip piip en kerro enempää...*

Zorro kasvoi

Kuten myöskin Noora...

... ja Mikko. Tässä vaiheessa latasin muuten valaistushackin täältä. Tekstissä on asennusohjeet (englanniksi), joten älkääpä skipatko niitä ja rynnätkö suoraan lataamaan

Roskiksen edessä/vieressä oleva koira on Marc, joka (yllätys yllätys) kasvoi

Ei tainnut ennustajaeukolla tuo nyt-minua-ei-huomata-sisääntulo sujua oikein suunnitelmien mukaan?

"Ja nyt vasta alkoi satamaan lunta, kun kevääseen on aikaa vaan yksi päivä!"

Aika ilkeän näköisen lumiukon Veera tekaisi...

Ja paleltui siinä samalla. No, kaakaota peliin vain!

"Kuule, minä ymmärrän, että lumessa on kivaa leikkiä. Mutta älä pelästytä meitä enää tällä tavoin, ethän?"

"En äiti"

Veera on tuntenut olonsa yksinäisemmäksi koko ajan. Siihen ei auttanut hieno perhe, sillä se ei voinut antaa hänelle sitä yhtä asiaa, jota hän eniten tahtoi. Ystävää.

Kaikki koulussa välttelivät Veeraa, sillä hän oli heidän mielestään omituinen. Kalpea iho, tummanruskeat susimaiset silmät ja korpinmusta tukka olivat kaikkien mielestä karmivinta, mitä kuvitella saattaa. Ja sitten kun yhdistetään siihen, että Veera oli aina hiljainen ja vetäytyi johonkin nurkkaan aina ulkoleikeissä.

Aina iltaisin, kun kaksoset nukkuivat kehdoissaan, Veera vuodatti katkeria kyyneleitä ja purki pahan olonsa tyynyyn, kuvitellen, että siinä olisi ystävä, joka kuuntelee hänen murheitaan

Lopetettuaan pianonsoiton Veera vetäytyi kaksosten ja hänen yhteiseen huoneeseen. Vasta siellä hän antoi leveän tekohymyn valua alas

Sängyllä ollessaan Veeraa alkoi huimata. Hän alkoi miettiä hädissään, kelle voisi kertoa. Äidille ja isälle ei ainakaan, he opettavat kaksosia. Ukille ei, hän nukkuu. Mummille? Kyllä.

Veera juoksi keittiöön.

"Mummi, mua huimaa!"

Yhtäkkiä häntä alkoi uudelleen huimata. Cherina nousi äkkiä ja ehti ottaa kiinni lapsenlapsestaan, ennen kuin tämä olisi kaatunut lattialle.

"Rauhoitu, kultapieni... rauhoitu" Cherina hymisi rauhoittelevasti, kun Veera itki hänen olkapäätään vasten.

Vähän ajan kuluttua Veera sai jälleen teeskennellyn pirteytensä takaisin ja hyppeli olohuoneeseen. Cherina jäi katsomaan perään

"Tuolle pitää tehdä jotain. Ei tyttö voi kantaa kaikkea sisällään, pian hän murtuu" Cherina pohti ääneen.