LC Dahlberg: Osa 5 - Kapinamieltä ilmassa?

Ne onnelliset, jotka pääsevät Natalian kanssa samalla kimppakyydillä...

Veera sai kympin

Ja kaverin viimeinkin. Enää hänen ei tarvinnut olla yksin

Näin kulutat vapaapäiväsi a lá kaksoset, osa 1

Ohhoh, tietenkin! Ettehän te saa kokonaan unohtaa tunkea ukkoja suuhunne!

Normi iltapäivä. Kaikki hemmottelevat kaksosia ja Veera on eristäytynyt

Ja Natalia pitää edelleen lasten kiduttamisesta "julmalla vieteriukolla"

Niin. Mistä tiedämmekään, että Veera on ilkeä luonteeltaan?

Mitäs tämä tietää?

Aivan niin. Kaksosten kasvua

Ja tässä koko sisaruskatras

Lapset tahtoivat heti mennä uimaan, joten Natalia meni ulos valvomaan, ettei kukaan hukkuisi

Tällaista oli Dahlbergin perheen arki. Kaksoset viettivät aikaa ~~toistensa~~ sänkyjensä kanssa...

... jotkut pelasivat shakkia...

.. tai katsoivat telkkaa

Veera oli aina yksin. Ei häntä tietenkään jätetty kylmästi ulkopuolelle, hän ei vain yksinkertaisesti halunnut olla muiden seurassa

Ei-niin-tärkeät-kuvat osa herran jestas, en tiedä kuinka mones
"Jos olisit hieman lyhyempi, minä olisin sinua pidempi". Cherina vain nauroi Davidille ja tämän alemmuuskompleksille.
Jep, ja taas oli kyseessä niistä eleistä, joita simit harjoittavat ollessaan innostuneita jostain harrastuksesta

Veera soitti ainoalle ystävälleen:
"Hei, mä kasvan tänään! Tuutko bileisiin?"
"Joo, emmä tiiä... katotaan nyt.."
Veera kurottautui laittamaan luurin paikoilleen kova pala kurkussaan. Menettäisikö hän nyt kokonaan ainoan, ei-perheen sisäisen ystävänsä?

Yksinäinen Veera sai kasvaa yksin. Se ei kumminkaan häntä painanut

(kuvajärkkä haisee -___-''''')

Arttu järjesti lapset yksityiskouluun

Lähikuvaa Veeran kasvoista

Ohhoh, Veera lähtee ilman lupaa Stadiin

Älä tipu, älä tipu, älä tipu...

*lyö käden otsaan* Arvasin sen...

Veera ei vähästä hätkähtänyt, vaan hän meni oitis DJ:ksi. Ja sai mahtavat aplodit tanssijoilta upeista soundeistaan

Baaritiskillä eräs mies tekee loukkaavan eleen Veeran suuntaan. Tämä kuitenkin kääntää jäisen katseensa mieheen päin.

"Onko ongelmia?"

"Eee-ee-ei.." mies sanoo ja lähes juoksee tiehensä

"No nii, baarimikko, heitäpä tännepäin yks mansikkamargarita alkoholilla terästettynä, kiitos!"

Baarimikko vilkaisee alta kulmain Veeraa, mutta olkiaan kohautettua ja silmien pyöräytyksen säestämänä tekee drinkin Veeralle. Ja sen jälkeen toisen... ja kolmannen.. ja neljännen... ja vielä pari lisää...

Sinänsä nätti nainen

Alkoholin turruttamana Veera oli hoippua toisessa yökerhossa vampyyrin ohi, mutta tajutessaan asian n. sekunnin sadasosassa hän kääntyi ympäri ja kopautti naisen olkaa esitellääksen itsensä

Vampyyrinainen ja Veera ystävystyivät pelottavan nopeasti

Pää sekavana Veera kumartui lähemmäs vampyyria.

"Khuulkaa... mhissäs thäälä on she thoine vhämpyyri.. She, she mhiesphuolinen?"

"Suokaa anteeksi, mutta en voi kertoa kotipesämme sijaintia" nainen tokaisi ja suoraan sanottuna lipui pois paikalta. Veera katseli hetken naisen perään ja lähti sitten kotiinpäin mutisten itsekseen:

"Shaamarin ämmä.."

Kotona häntä odotti hulestunut Arttu.

"... ja jos sinua puoliksikaan kiinnostaa tietää, miten pahasti me pelästyimme, koska sinua ei näkynyt, nyt olisi hyvä hetki kertoa se kiinnostuksen määrä!"

"Hei chamoon, faija, mä othin vhaa mhuutaman dhrinksun..."

Ja siitäkös sai Arttu lisää tuulta purjeisiin...

"... ja ilmestyt vielä kotiin kännissä kuin äitini! Ajattele, jos joku pedofiili olisi napannut sinut! Nyt sänkyysi!"

Kumma kyllä Veera nauroi itsekseen kävellessään tyynenä kohti huonetta, jonka jakoi kaksosten kanssa. Periaatteessa hänhän selvisi todella vähällä, vain viikon kotiarestilla!

***

Aamulla Veera heräsi enemmän tai vähemmän yhtä hilpeällä tuulella, kuin muutama tunti sitten oli ollut. Päässä jyskytti ja keho ei tahtonut toimia sulassa sovussa aivojen kanssa. Peittoakin joutui tavoittelemaan viidesti, ennen kuin yksinkertainen yritys heittää peitto pois päältä onnistui.

"Huomenta sisko! Koulubussi saapuu viiden minuutin kuluttua! Pidä kiirettä"

"Turpa kiinni kakara ja anna mun selvitä rauhassa!"

***

Veera jatkoi katoamistemppujaan ja palasi aina myöhemmin

Toisin kuin miehensä, Natalia jaksoi saarnata montakin tuntia peräkkäin.

"... kiitä onneasi, että sinulla on huomenna koulua, sillä jos minä saisin päättää, et astuisi tästä talosta ulos enää puoleen vuoteen!"

Pian syy selvisikin sille, miksi Veera oli aina aamuvarhaiseen saakka kaupungilla. Hän oli törmännyt vampyyriherraan nimeltään Kreivi Elolehto

Tänä yönä kaksikko meni ravintolaan, joka yritti jäljitellä 50-lukua. Kreivi laski ruokalistansa ja hymyili sen yli Veeralle, joka vastasi hymyyn hämmentyneellä katseella.

"En tiedä, onko tämä sopivaa, mutta minun mielestäni te olette hyvin kaunis, neiti Dahlberg"

Veera hämmästyi kovasti kehusta ja kiitti Jumalaa, sillä tarjoilija tuli pian noutamaan tilaukset. Hassua... enhän minä edes usko Jumalaan, mutta silti kiitän häntä, Veera ajatteli

Illallinen sujui hiljaisissa merkeissä

Jälkiruokaa syödessä Kreivi alkoi taas vihjailemaan Veeralle tämän ulkonäöstä, kunnes joku tuli keskeyttämään.

"Anteeksi, neiti, mutta huomaatteko, että illastatte VAMPYYRIN kanssa?" mies kysyi painottaen tiettyä sanaa.

"Totta kai huomasin, ja jos nyt saisin syödä rauhassa ilman typeriä kysymyksiä, olisin kiitollinen!" Veera äyskäisi ja mulkaisi tuntematonta miestä, joka kalpeni silminnähtävästi niin, että olisi itsekin kelvannut vampyyrista

"Oujee, kaato!"

"Voi ei.. toivottavasti neiti Dahlberg ei huomannut tuota.."

Sunnuntaiaamun valjetessa Veera oli raahannut Kreivin saunaan kanssaan. Yhtäkkiä Kreivi säpsähti ulos ja pinkaisi ulos saunasta sanaakaan sanomatta, pyyhe lanteillaan. Veera laskeutui lauteilta rauhallisemmin ja vilkaisi ohimennen ikkunasta kiroten aurinkoa

Maanantaina, aamuyöllä Veera yritti edes jotenkin nukkua. Mutta koska kaksoset olivat jostain syystä,jota kirjoittaja ei itsekään tiedä, ylhäällä jo aikaisemmin ja pomppivat sängyllä, Veeran yöunet päättyivät siihen.

"Isi, suostu siihen! Mä oon kohta 18 ja tää kämppäkin on ihan laho! Kuinka kauan te ootte tässä asunu, jotai sata vuotta vai?"

"Mä haluun oman huoneenki, kaksoset tekee mut hulluiks pomppimalla sängyissään! Onks ne litkiny energiajuomaa aamujuomaks?"

"Isi-kiltti, meillä on niin paljon varaakin, et me pystyttäis ostamaan sellainen ökytalo, jossa on ainaki kaks kylpyhuonetta! Puhumattakaan kunnon suihkuista tai kylvyistä, joissa ei tarvitse koko ajan pelätä, että kuuma vesi loppuisi huuhdellessa shampoota"

"No kun asian noin ilmaisit, tämä talo on jo yllä aika vanha... olet oikeassa, meidän täytyy muuttaa!"

"Kiitti isi, sä oot paras!"

Ja niin Dahlbergit ajettiin ulos kämpästään..

***

Veera nautti elämästään. Hänen perheellään oli nyt rantatontti ja kolmikerroksinen talo. Alakertaan kuului vessa, keittiö, ruokailuhuone ja olo/harrastushuone. Toinen kerros oli kokonaan hänen omansa. Kolmanteen kerrokseen kuului isovanhempien makuuhuone, kaksosten makuuhuone, vanhempien makuuhuone ja harrastushuone nro 2.

Merenrantatontissa oli se hyvä puoli, että ranta oli aina kävelyetäisyydellä. Koskaan ei tarvitsisi mennä enää väh. 5 kilometrin päähän päästäkseen biitsille, jossa oli ventovieraita. Jos kyllästyi olemaan yksin tai perheen kanssa, voisi kutsua ystävät paikalle!

Eli kaikin puolin Veera oli nyt elämäänsä täysin tyytyväinen! Mutta voi, ihmiselle (tai simille) on annettu tietty määrä onnea elämässään

Purkaakseen tunteitaan Veera aloitti päiväkirjan kirjoittamisen

Rakas päiväkirja,

miksi hän teki niin? Meillä oli kaikki niin hyvin.

Ensin Kreivi kertoi, että hänellä on ikäviä uutisia. Toivoin, etteivät ne koskisi meitä kahta.

"Suokaa anteeksi, Veera-neiti, mutta emme voi enää olla yhdessä" Ne viisi viimeisintä sanaa sattuvat minuun kaikki eniten. Tuntui, että hän olisi repinyt sydämen rinnastani ja haudannut sen. Aloin tietenkin ensimmäisenä nauramaan, luulin, että hän vitsaili. Kohta hän tempaisisi minut syliinsä ja suutelisi minua. Mutta ei, hän vain kertoi jotain laumapaineesta ja siitä, etten ollut riittävän vanhaa tai ylhäistä sukua, jotta minut olisi voinut hyväksyä vampyyrilauman jäseneksi. Jokaisen sanan myötä vihani ja suruni kasvoi.

Joten sitten ku hän suuteli minua otsalle hyvästelläkseen, tiesin sen olevan lopullisesti ohi. Kuollut ja kuopattu. Finito. Asiaa ei helpottanut tieto siitä, että en näkisi häntä enää luultavasti koskaan. Kuuntelin vain hiljaa paikallani seisten siipien läpseen, koska se oli ainut ääni, jota kuulen hänestä lähtevän. Ja samalla viimeinen.

Mutta, ces't la vie! Life goes on... mutta ei minun kohdallani...

Enää en pysty muuta tekemään, kuin tuijottamaan merta kellon ympäri, lukuun ottamatta koulua. Jolloin joudun nousemaan tuolistani. Tutusta, turvallisesta ja vakaasta tuolistani.

Lisäksi minua on alkanut vaivata ne samat huimauskohtaukset, kuin lapsena.

Läksyt eivät ole koskaan olleet lempipuuhaani, mutta nyt ne maistuvat vielä pahemmin puulta, kun en pysty keskittymään mihinkään. Ajattelen vain Kreiviä. Hänen pehmeitä huuliaan, jänteviä lihaksiaan, jotka kannattelevat vartaloani.. hänen hampaitaan, kun ne näykkivät niskaani ja... OK, nyt alkaa mennä jo K18-puolelle...

Koulu alkaa kumminkin kohta, joten joudun lopettamaan. Koska täytyy tehdä ne helvetin algebran tehtävät.

Veera lopetti kirjoittamisen ja huomasi, että päiväkirjan sivu oli täysin märkänä kyynelistä. Noinko kovasti hän kaipasi Kreiviä?

Juuri ennen koulun alkua Veera soitti psykologille, joka tulisi kotikäynnille koulun jälkeen. Jolle hän purkaisi kaikki huolensa. Kumminkin hän pelkäsi hieman tapaamista..

... mutta huomasi koulun jälkeen, että turhaan. Psykologi vaikutti mukavalta ja empaattiselta tyypiltä, eikä ollenkaan ollut sellainen pelottava vanha ukko tai ämmä, joka olisi tiukkapipo.

"Moi, minä olen Elina, sinun psykologisi!"

"Hah, luulin, että olisit hieman... vanhempi tai jotain... mut venaa hetki, ku vien nää läksyt. Tai seuraa oikeastaan, en haluu muun perheen tietävän, että kallonkutistaja vierailee luonani"

"Sinun asenteesi ammattiani kohtan kaipaa kyllä avartamista" Elina naurahti ja seurasi Veeraa tämän kerrokseen.

Veera makoili sängyllä ja Elina istui vaiteliaana vieressä.

Tyttöparka on saanut kokea kovia elämässään, Elina huomasi miettivänsä ja ihailevansa sitten tytön sinnikkyyttä. Monet hänen nuoret, samanikäiset asiakkaansa olisivat jo kiikkuneet katosta moisten huolien ansiosta, mutta silti Veera jaksoi mennä eteenpäin.

"Veera, minulla on hyviä ja huonoja uutisia! Kummat ensin?"

"Hyvät"

"No, minä olen todennut sairautesi!"

"Ja huonot ovat..?" Veera vihjaili ja kohotti kysyvästi toista kulmakarvaansa

"Huonot uutiset on se, että sinulla on masennus. Se ei ole edennyt niin pahasti, ettei sitä pystyisi hoitamaan!"

"Ja hoitokeinot ovat millaisia?"

"Hoitokeinoja on vain yksi ja sekin on kaikessa yksinkertaisuudessaan nerokas! Sinun täytyy elää! Hankkia ystäviä enemmän, etsiä toinen jätkä ja mennä naimisiin. Opiskelu saattaa myös auttaa, sillä etkö olekin jo kohta 19? Voisit mennä yliopistoon sisartesi kanssa"

"Mutta he ovat 16, he aloittavat lukion!"

"Mutta he voisivat tulla asumaan luoksesi yliopistoon"

Veera vaikeni, Elinan puheissa oli tosiaan järkeä. Kiireesti hän sanoi pikaiset näkemiit ja ryntäsi tekemään läksyjä. Sisarukset eivät pitäisi siitä, jos heidän 16-vuotisjuhlansa jäisivät joltakin perheenjäseneltä näkemättä vain läksyjen takia. Ehtihän siinä ajassa kirjoittamaan pari päiväkirjamerkintääkin