torstai 15. maaliskuuta 2012

Osa 13 - Elämä ei potki päähän, kun on saanut riittävästi iskuja

"Luuletko, että saamme nyt Nicolen tuomittua?"
"Kyllä. Hän on sukuani, hänessä virtaa siis minun vereni. Ja me kummatkin tiedämme, kuinka vahvaa se on"

"Äiti?"
"Näytät hienolta Rebekka"
"Menin juuri naimisiin"

Pian saapui myös Nicole

"En voi uskoa silmiäni, että näen sinut täällä! Olet kerrankin ryöminyt ulos pesästäsi ihmisten ilmoille!" Licentia huudahtaa
"Ja nyt huomaan, ettei se kannattanut kun joutuu sinuakin näkemään" Nicole murahtaa

"Noniin, aloitetaanpas nyt" sanoo Amelié soinnukkaalla äänellään ja Licentia istahtaa paikoilleen ja toivoo parasta. Kaikesta huolimatta hänellä on pieni epäilys mielessään

"Olen täällä todistamassa Nicolen syyllisyyttä moniin rikoksiin" Rebekka aloitti jo etukäteen harjoittelemansa litanian.
"... ja viimeisimmäksi, hän surmasi aviomieheni rakkaan isoäidin. Minun silmissäni hän on yhtä kuin syyllinen"

"Hahah, tuo nainen puhuu itsensä kohta pussiin! Ettekö kuule, kuinka hänen äänensä värisee! Sitä paitsi, hän on sukua yhdelle tuomarille, eihän niin saisi olla! He molemmat ovat!"

"Pelkkää sanahelinä, yrität vain taas puhua itsesi pälkähästä! Saisinko minä kertoa lapseni sijaan, mitä kaikkea sinä olet minulle tehnyt?"

"Aloitetaanpa ihan alusta, eli siitä kun olin lapsi. Ahaa, nyt muistankin! Kun en käyttäytynyt kunnolla, sinä upotit pääni tervatynnyriin ja pidit sitä siellä niin kauan, kunnes olin jo puolitajuton! Puhumattakaan siitä, miten rankaisit minua teini-iässä, kun toin pojan ensimmäisen kerran kotiin ilman sinun hyväksyntääsi.." Victoria sanelee

Tuomaristo istui paikoillaan hiljaa. Licentia hymyilee tyytyväisesti; hän oli saanut kaipaamansa todisteet. Amelié hymyilee tuttua, arvoituksellista hymyään. Nicole ei ole tyytyväinen asian saamiin käänteisiin

"Nicole... onko tuo kaikki totta?"
"Niin, minäkin haluaisin tietää, oletko kohdellut lapsenlastani noin julmasti"
"Tuotaa..."

"Minusta tuntuu, että on aika julkistaa päätös"
"Olen täsmälleen samaa mieltä!"

"Ette te voi olla tosissanne, minä olen yksi tuomaristosta!"
"Kahden yksimielinen päätös kumoaa yhden eri mieltä olevan"
"Jaahas.." Nicole nousee tuolistaan...

... ja syöksyy pikavauhtia todistajien paikalle. Victoria pystyy katsomaan vain järkyttyneenä Nicolea

Nicole oli repäissyt Rebekkaa hiuksista, niin että tämän hiuslenkki oli katkennut. Sitten kun Rebekka nykäisi itsensä irti Nicolen otteesta, aimo annos mustia suortuvia oli jäänyt Nicolen nyrkkiin

"Oletko kunnossa, Rhianikki?"
"Olenko kunnossa? No arvaa!"

Amelié rauhoitti tilanteen: "Tuo hiustyyli sopii sinulle yllättävän hyvin"

"Oli ihanaa nähdä sinua, lapseni"
"Samoin äiti.." Hyvästelyt olivat katkeransuloiset

"No just, pitihän tämä nyt arvata. Te telkeätte minut häkkiin odottamaan niin pitkään kunnes aurinko nousee ja minä kuolen. Oletteko nyt tyytyväisiä?" Nicole sanoo rempseällä äänellä

"Itse asiassa, minä olen hyvin tyytyväinen"

Auringon luodessa ensisäteitään ja polttaessaan Nicolen ihoa, tämä alkaa tajuamaan pikkuhiljaa, että muut ovat tosissaan ja tämän häkin kalterit olisivat viimeinen näky, jonka hän näkee. "Ei ei ei ei ei..."

"Alan olemaan liian vanha tämmöiseen!" Amelié valittaa
"Sen päivän kun näkisi, jolloin olet vanha!" Licentia kuittaa ja molemmat alkaa nauramaan
"Noo, minä taidan mennä siivoamaan Nicolen jäännökset" Victoria tokaisee

***

Tullessaan kotiin 30 minuuttia myöhemmin äitiänsä halattuaan Rebekka rientää halaamaan Jesseä, joka on onnellinen saadessaan vaimonsa ehjänä takaisin.
"Mitä sinun hiuksillesi on käynyt?" Jeminan tervehdys kuului

"Noin, nyt ne ovat siistimmät. No mitä sinun hiuksillesi nyt kävi, et kertonut sitä"
"Se on pitkä juttu"
"Minulla on aikaa"

Paria kuukautta myöhemmin Rebekka nukkui enemmän

Ja söi enemmän

Tässäpä on ihanainen Laura :)

"Äiti, haluatko tulla etupihalle katsomaan, kun minä heitän kärrynpyörää?"
"Tottahan toki!"

"Ja tässä tulee toinen!" Laura kuuluttaa

Rebekka otti tehtäväkseen maalata Jessen perijäkuvan

Ja pian niitä olikin seinällä viisi kappaletta

Haluan todellakin joskus kuulla tuon sadun.... se vaikuttaa kiinnostavalta!

Kira synnyttää <3

Tässä ensimmäiseksi syntynyt naaraskissa, Rianda

ja tässä veljensä Reid

Riandalla taitaa olla jotain taipumuksia ylivilkkauteen..?

Eräänä päivänä Rebekka saapui kotipihalleen kävelyttämästä Kiraa

Postilaatikon kohdalle päästyään hän tunsi, kuinka vauva alkoi potkimaan entistä lujempaa

Pian kaikki olivat juosseet paikalle kauhistelemaan synnyttävää Rebekkaa

Tyttövauva Kata, joka oli perinyt isänsä silmät, äitinsä ihon ja hiustenvärin

Jes, oikee tyyppi <3

Hääääh... yllätys mullekin; Rebekka sai kaksoset (perhetavoitteinen ja olen täyttänyt ne Vapaa-ajan mukana tulevat palkit, joista yksi on "sikiävää sorttia")

Samat geenit perinyt Katja

Kata vaan maahan ja ihastelemaan Katjaa. Älä astu sisaresi päälle Laura!

"Oletko huomannut, että Kira on saanut pentuja?"
"Häh? No ilmankos kissojen ruokakustannukset ovat kohonneet taas pilviin"

"Äiti, voitko kertoa suvustasi?"
"Myöhemmin.. odotetaan, että Kata ja Katja ovat kasvaneet tarpeeksi vanhoiksi"

Isovanhemmat olivat myös mahdollisimman paljon mukana arjessa. Jenni piti etenkin Katan syöttämisestä ja molemmat suorastaan jumaloivat Lauraa

Nierge katsoo järkyttyneenä, kun omistajat leikkivät vesisokkoa.
"Etpäs saa kiinni!" Jesse lällättää ja hipaisee tahallisesti silmät kiinni uivaa Rebekkaa

FFUUUUUUUUUUUUUUUUUU- mikä bugi... Lauralle tuli tuollaiset vedenpintaefektit kaulaan.. onneksi ne lähtivät, kun Laura käväisi uudelleen vedessä

Ja kaikki vauvoja lukuunottamatta menivät lillumaan kuumaan lähteeseen

"Meidän tulisi järjestää kaksosillekin syntymäpäiväjuhlat!"

Katja kasvoi jo ennen kakkua, mokomakin hätähousu... siis hame!

Kata taas ehti kakulle, muttei puhaltanut kynttilöitä vaan kasvoi samantien..

Kata ja Katja... Kata on siis vihreähameinen ja Katja sinihameinen... ja sanottakoon, että molemmat perivät myös isänsä kotkannokan

"Meneekö hyvin?"
"Ei. Siellä?"
"No miltäs näyttää?"
Molemmat huokaisevat yhteen ääneen

"Taitaa Laura olla enemmän Jeminan kaltainen, tyttöhän lukee sanomalehteä!"
"Taitaa olla sarjissivuilla"
"Ei, vaan ihan oikeasti. Hän katselee joitain tiedesivuja.."

Ja he löysivät lempitekemisensä... Nukke vaan suuhun...

Kissat kasvoivat

Ensimmäinen on Rianda, toinen on Reid.. Ei suurempia eroja, paitsi silmissä, hännässä ja naaman sävyissä

Opettajana toimiva Rebekka opettaa Lauralle jakokulman..

Huomaamme, ettei Rianda ole muuttunut yhtään...

"Olet sinä aika suloinen Rianda... jos saan vaikuttaa asiaan, minä haluaisin, että sinä olisit kissasuvun perijätär! Pian minäkin kasvan, ja sitten minut otetaan tosissaan!"

Laura kasvoi samana iltana

Taisimme löytää seuraavan perijättäremme...

Koska Laura oli saanut tahtonsa läpi siinä, että hänet otettaisiin nyt vakavasti, kuului hänen nyt osallistua talon hommiin.
"Hemmetin suihku! APUAAAAAAAAA..." hän sadattele ja saa päälleen jääkylmän vesiryöpyn

"Huh, viimeinkin ohi.. kyllähän se saattaa vielä muuttua jääkylmäksi tai tulikuumaksi, mutta minä en voi sille mitään.."

Kolikko kaivoon vaan.. ja saadaan vastalahjaksi järkyttävän ruma postimies...

Aika... tyhjä bussi ottaen lukuun sen, että Lauran talo on viimeinen pysäkki ennen koulua

Hihih, Kira ryntää bussin perään...

"Ajatella... Laura on nyt teini-ikäinen, Kata ja Katja kasvavat pian lapsiksi ja meillä ei ole enää hätäpäivää.. kyllä se elämä on nyt niin ihanaa!" Rebekka hyppyyttää Riandaa
_______________________________________
Ohi on <3 anteeksi kun kesti, mutta piti lukea pariin lukion kokeeseen, käydä yhdellä leirillä (FRONTSIDE OLLIE ja YÖJUOKSU = ah kaipaan teitä <3 ) ja muutenkin olla "EVERYDAY I'M SHUFFLING"-fiiliksellä... nyt soi Frontside Ollie päässä, damn you Hämiksen seurakunnan tyypit >___<
Sori, osa oli hieman... tylsä... seuraavaksi taitaa olla vuorossa extra Jeminan elämästä...

Ai niin, edellisen osan vikat repliikit olivat Game of Thrones-sarjasta, joka tulee TV2:lta. Ne lausui Cersei Baratheon.
Olen muuten totaalisen koukussa tuohon sarjaan.. luen nyt niitä kirjojakin.. :/ :D tuun niin itkemään, jos Robb tai joku muu kuolee ;(
OMFG VIEL 3 KUUKAUTTA MUN SYNTTÄREIHIN <3 jes oon ihan liekeis...

4 kommenttia:

  1. Olipas hyvä osanen taas ja vampyyri ilkimys sai tuta vääryksiensä seuraukset.
    Hyvin toteutettu osa, tätä luki mielellään !
    Laurasta tuli muuta älyttömän soma♥
    Kyllä kaksosistakin tuli somia, muutenkin ihanan perhe ja arkikeskeinen osa, kun alun rytinästä päästiin.
    Teehän taas jatkoa kun ehdit !

    VastaaPoista
  2. Kiva osa, vaikka aika helposti tuo vapmpyyrittaren rankaisu onnistui. Olisi luullut että hän olis pistäny hanttiin paljon lujemmin.

    Ihanat kaksoset sankarittaremme sai. Jännää vain seurata näiden eloa jatkossakin, kun toinen niistä on mun kaima. :D
    Jään silti mielenkiinnolla odottamaan jatkoa. :)

    VastaaPoista
  3. Osa eteni tosi nopeaa ja pienillä hyppäyksillä, mutta lapsista kasvoi suloisia kaksosten persoonallisen kivoista koukkunenistä huolimatta :) Ihania nuo kissojen kommellukset! :)

    VastaaPoista
  4. Laurasta todellakin perijä, ei enää koukkuneniä :D Hyvä osa, lisää vaan!

    VastaaPoista