Osa 11 - Muuttuminen

"Rebekka, minulla olisi asiaa sinulle" Mika kumartuu lähemmäs maalaavaa tyttöä: "sinun alkuperästäsi.."
Rebekka värähtää. Vihdoinkin hän saisi tietää mistä hän oli tullut tähän perheeseen 15 vuotta sitten.

"No, kerros ny!" Rebekka hoputtaa istuutuessaan teepöydän ääreen. Mika katsahtaa selkänsä taakse ja sanoo:
"Otetaan nyt ensimmäiseksi kupilliset teetä"

"Rebekka.. oletan sinun tietävän, ettet ole oikea tyttäreni. Sinun oikea äitisi on Victoria Leclert, hän on puolivampyyri. Hänen äitinsä oli enkeli, jonka äiti on jumalatar Licentia. Olet kai lukenut hänestä sillä mystiikan kurssilla?"
Rebekka nyökkää.
"Hyvä. No, isoäitisi tappoi vampyyrikuningatar Nicole, joka on nytkin valtaistuimella. Hän tappoi myös minun isoäitini Veeran"
Rebekka alkoi kyllästyä. Hän halusi kuulla, mikä HÄNESSÄ oli erikoista, ei mitään sukupuun kertausta. Hän huomautti asiasta Mikalle.
"Olet oikeassa. Jos olet jo mielessäsi laskeskellut, sinussa on 1/4 vampyyria, 2/4 enkeliä tai jumalatarta ja 1/4 ihmistä. Et ole siis mikään tavallinen ihminen. Sinä olet syntyjäsi Rhianikki, ukkosen jumalatar. Sinulla on sähkönsiniset silmät, kuten olet varmaan huomannutkin. Äidilläsi on myös vaaleansiniset, mutta sinulla on enemmän sävyä"

Rebekka jätti siemaisematta juomaansa. Hän sulatteli hetken aikaa asiaa. Hänkö oli muka jumalatar, jossa oli vampyyria ja ihmistä?

"Kiitos isä, mutta olen jo tainnut kuulla tarpeeksi" Rebekka laskee kupin pöydälle ja nousee. Mika hörppää loput  tulikuumasta teestä, nousee ja suuntaa katseensa selkänsä kääntäneeseen Rebekkaan.

"Sisimmissäsi sinä tiedät, että olen oikeassa siitä, mikä olet"
Rebekka huokaisi syvään ja sulki silmänsä. Niin hän tiesi

"Se ei silti muuta sitä tosiasiaa, että minä olen sinut kasvattanut. Minulle olisi suuri ilo, jos kutsuisit minua vieläkin isäksesi. Tekisin mitä vain suojellakseni sinua, mutta se ei taida riittää" Mika rutisti Rebekkaa.
"Minulle se riittää.. isä" Rebekka kuiskasi ja yritti räpytellä silmiinsä valuneet kyyneleet pois.
"Ai niin, jumalatar-sukulaisesi Licentia tulee tänne pian. Hän on pyytänyt, että pukeutuisit arvollesi sopivalla tavalla"
Rebekka irvisti. Hienoa..

"Hienoa, täällä rakas tyttärentyttärentyttäreni onkin! Sinä voit nyt mennä"
Licentia palasi rooliinsa..

... ja katseli tyttärentyttärentytärtään, Rebekkako hänen ihmisnimensä oli? Joka tapauksessa hän näytti erittäin kauniilta, lukuunottamatta ihoa, joka oli hieman tummempi, kuin jumalattarella pitäisi olla.

"Menisimmekö istumaan, kultaseni?" Licentia kujersi ja meni edeltä sohvalle.
Rebekka näytti hämmentyneeltä ja purki kätensä rististä.

"Kuten isäsi on jo varmasti kertonut, sinä tiedät olevasi jumalatar, etkö niin?"
Rebekka nyökkäsi hiljaisena
"Ja hallitset sähköä ja ukkosta, voimista mahtavinta?"
Rebekka nyökkäsi jälleen.
"Hienoa. Minäpä kerron sinulle, mitä sinun pitää tehdä.."

Rebekka kuunteli kiinnostuneena, kun hänen ikikaunis isoisoäitinsä kertoi, miten hänen pitäisi tuhota paha vampyyrikuningatar ja antaa vampyyrien johto Pierre-nimiselle vampyyrille, joka oli heidän puolellaan

"Jos siis ymmärsin oikein, tappaakseni jonkun minun pitäisi luovuttaa jotakin vastalahjaksi? Mitä tai ketä se tarkoittaa?"
Licentia meni vaikeaksi.
"Se on vähän erilaista kaikkien kohdalla... jollekin se saattaa tarkoittaa vain oman elinvoiman heikentymistä, joillekin se tarkoittaa läheisen menetystä"

Rebekka mietti hiljaa itsekseen kaikkea kuulemaansa samalla kun Licentia mittaili tyttöä.
Hän on valmis siihen, Licentia ajatteli.

Siinä samassa Rebekka nousi ja Licentialle tuli kiire halaamaan tyttöä lohduttavasti

"Älä huoli, panen ikuisen nuoruuteni pantiksi siitä, ettet menetä ketään läheistäsi! Oma elinvoimasi saattaa kyllä heikentyä ja saatat menettää vampyyriutesi tai jumalalliset kykysi, mutta kukaan ei kuole. Paitsi Nicole"

"Licentia, sinuakin näkee"
"Pierre" Licentia vastasi ja nyökkäsi tervehdykseksi

"Täällä asuu sinun tyttärentyttäresi Rebekka"
"Rebekka? Haluaisin nähdä hänet!"
"Sopii, odota vain kun huudan hänet tänne.."

"Hmmm.. tässä Rebekka, on sinun isoisäsi Pierre, minun edesmenneen tyttäreni aviomies ja vampyyrien tuleva hallitsija"
Pierre tervehti Rebekkaa kohteliaalla kumarruksella, joka oli hieman ylitseampuva tapa tervehtiä sukulaista, ainakin Rebekan mielestä

"Et kertonut minulle mitään tästä, että olit kutsunut isoisänikin tänne.." Rebekka sanoi silkinpehmeästi ja Licentia huolestui sähkönsinisten silmien katseesta, joka oli suunnattu häneen. Ilma tuntui yhtäkkiä tukalalta hengittää, kovin.. sähköisesti varautuneelta

Pierre huomasi anoppinsa ahdingon ja päätti jututtaa lapsenlastaan, joka lopulta nolostui saamastaan huomiosta vampyyrivaariltaan

"Olen aivan varma, että pystyt tappamaan Nicolen. Jos sinä et pysty, ei kukaan!" Pierre rohkaisi ja Rebekka tunsi olonsa kohenevanm mutta muuttui kalmankalpeaksi, kun kuuli Pierren seuraavat sanat:
"Jos olet jo 17-vuotias, sinun pitäisi pian muuttua"
"Muuttua?" Rebekka toisti peloissaan. Hän oli tyytyväinen itseensä juuri näin, kiitos!
"Siis vampyyripuolesi tulee esiin, mutta vain hetkeksi. Siitä ei pidä huolestua, se saattaa olla vain.. hieman kivuliasta.."

Offii vähän juonesta: Sheba synnytti kaksi kissanpentua, yhden tytön ja yhden pojan!

Tässä ensimmäiseksi syntynyt, Nienna-niminen tyttökissa!

Ja tässä veljensä Nierge.. näyttävätpä samoilta, toivottavasti tulee kauniita väriyhdistelmiä <3

"Rebe, mikä hätänä? Olet käyttäytynyt jo puoli vuotta kuin perseeseen ammuttu karhu!"

Silloin Rebekka puhkesi puhumaan; hän vuodatti sydämensä suurimmat salat ja pelot Jesselle, joka otti ne vastaan nyökkäillen ja hymisten lohduttavasti
"JA PUOLI VUOTTA SITTEN SELVISI, ETTÄ OLEN JOKU IHME KUMMAJAINEN, JOSSA ON AINAKIN VÄHINTÄÄN NELJÄÄ ERI LAJIA!"

Rebekan lopetettua Jesse kaappasi tytön syleilyynsä ja mumisi:
"Tulet aina kumminkin minulle olemaan se sama Rebekka, jonka tunnen!"
Rebekka irtaantui sylistä katsoen hellästi Jesseen

"Meidän kaikkien pitäisi nyt pitää hermolomaa! Olen varannut meille perjantaiksi liput Twikkii-saarelle"

"Entäs majoitus, muistitko senkin?" Jenni hymyilee
"Muistin!"
Jenniä ihmetytti miehen äkillinen salaperäisyys majoituksen suhteen

Vasta illemmalla mies kertoi syyn. Hän oli ostanut lomamökin..

Kirpeänä joulukuun aamuna Dahlbergit lähtevät matkalle..

Huomatkaatten upeat ilmeet. No ei mikää ihme, varmasti tuolla paistuu...

Anna, tuossa on PIENOINEN hukkumisriski...

KIRJOITTAJAKIN HALUISI TUOLLAISELLE LOMALLE!!

Aamu on hyvä aloittaa letuilla :D

Siskosten ilmeet... :''''D

No nyt selvisi, keneltä he ovat oppinsa saaneet!

Nuo kaksi sopivat kyllä toisilleen mainiosti! <3

Aamiaisen jälkeen mentiin kiertelemään paikkoja ja katselemaan paikallisia nähtävyyksi. Ensimmäisenä vuorossa oli Apu-Papun hiekkaranta (tai jotain sinnepäin..)

Oooh, he's handsome!! <3 pitäis varmaan hommata sukuun jossain vaiheessa...

Mika ei uskalla hypätä lankulta..
"Kyllä se hyvin menee, isä!" Rebekka kannustaa

Jenni-raukka ei pääse leikkimään kapteenia :(
"Hahah mutsi, nopeet syö hitaat!"

Jemina leikkii apinaa, kun taas Anna tutkii laivaa

Hahah, löysihän Jenni itselleen jotain tekemistä :D

Ainoa, joka ei ollut tehnyt mitään koko aikana, oli Rebekka. Hän vain nojasi kaiteeseen ja katseli muiden touhuja

HÄN USKALSI MENNÄ JOPA LANKULLE!! EDISTYSTÄ..

"Mikä on, Rebe?"
"Päätä särkee.."
"Voi raukkaa" Anna katseli säälivästi, kun he astelivat kohti taksia, joka veisi heidät liitovarjoretkelle

Taksiin kävellessä päänsärky yltyi yltymistään, ja lopulta Rebekan oli pakko purra huultaan, jottei olisi huutanut kivusta

"Rebekka-kultaseni, sinä voit ottaa särkylääkettä tuohon päänsärkyysi. Niitä on käsilaukussani"
"Niin missä käsilaukussa? Siinäkö, jonka jätit mökille?"

Retki onnistui ilmeistä päätellen erittäin hyvin :D

Pois lähdettäessä Rebekan kivut olivat siirtyneet.. ei, ne olivat edenneet vatsaan. Lopulta särky oli niin kova, että Rebekan oli taivuttava kaksin kerroin ja haukottava henkeä.
"Rebekan kivut ovat pahentuneet, vai?" Anna kysäisi veljeltään, joka ei vastannut mitään

"Olen huolissani Rebekasta. Tyttö on nukkunut koko päivän sängyssä, eikä ole tullut syömäänkään. Mitä pitäisi tehdä, mennä lääkäriin?"
"Rauhoitu, kyllä se vielä paranee" rauhoitteli Mika vaimoaan, joka ei tiennyt asioiden oikeaa laitaa

"Mutta hän saattaa jopa kuolla, ellei asialle tehdä mitään!"
"Rauhoitu nyt sinäkin, Jemina, sinä ylidramatisoit.."

Kaiken tämän aikana Rebekka vain nukkui

Herättyään hän meni keittiöön, jossa muut olivat kokoontuneet istumaan ja keskustelemaan

"Hei, katsokaa kuka heräsi juuri äsken!"

Jesse nousi yllättävän nopeasti halaamaan Rebekkaa, joka säikähti hieman pojan äkkinäisestä liikkeestä, mutta suli pian hymyyn

Mitäs aiot tehdä lapiolla, Jemina?

Lyödä jompaa kumpaa päähän?
"Ei, mä kaivan kuoppaa ja etsin salaista karttaa!" ... ikävä pilata ilosi kuopan kaivelusta, mutta Jesse ehti löytää sen jo aiemmin päivällä...

Jesse ja Rebekka katselivat vielä vähän aikaa merelle..

.. kunnes Jesse päättää antaa Rebekalle aikaisemmin löytämänsä korun lahjaksi

"Sehän sopii sinulle mainiosti!"

"Aaaws, kiitos! Pidän sitä aina lähellä sydäntäni!"

Ja taas Jesse yrittää raiskata halaa Rebekkaa...

Rebekka nukkuu sillä hänen kehonsa on ihan poikki muuttumisen aiheuttamasta rasituksesta. Jesse taas suunnittelee huomista päivää, jonka hän aikoo viettää Rebekan kanssa kahdestaan

 Ohoh, Anna pitää käsiään nyrkissä nukkuessaan.. Mistäköhän tyttö näkee unta..

Jemina taas haaveilee..

Ja vanhemmat puhuvat paskaa tärkeistä asioista, kuten esim. mitäköhän pukisi päälle huomenna?

Jessen ylipirteä herätys oli liikaa Rebekalle, joka kömpi ylös sängystään ilmeisen tyytymättömänä..

"Mihin me ollaan menossa?" Rebekka kysyi suunnilleen viidennenkymmenennen kerran sinä aamuna Jesseltä. Poika oli ollut salaperäinen kuin mikä...

"Ollaan paikallisen temppelin luona.."

Jesse toivoo jotakin..

"Voi hitto, täällä alkoi satamaan! Et sitten muistanut katsoa säätiedotusta?!"
"No voi anteeksi!"

Et sitten tahtonut mennä Rebekan viereen..?

"Eeen, sillä on se muuttuminen käynnissä.. se on liian pelottava!"

"Älä sitten vahingossakaan nojaa taaksepäin, Rebe!"

"Miks? MITÄ SÄ NYT AIOT TEHDÄ, JESSE!" Rebekka huutaa, kääntyy katsoakseen taakse ja upottaa sormensa lämpimään veteen..

.. joka muuttuu sekunneissa suorastaan tulikuumaksi!

" AI saat-- JESSEE!!! Odota ku saan sut kiinni!"

"Ei voi mitään, miks upotit kätes sinne...?"

"Nyt lähettiin, noi kattoo meit jo tarpeeks vihasina, ku mä huusin vahingos..!"

Sellainen poika, millainen isä :D

Nämä kaksi kävelevät yrittäen näyttää viattomilta suihkulähteen tapahtumiin.. ja onnistuvat siinä melko hyvin!

Katsoko Armas sua jotenkin omituisesti? Vai miks sä sait tollasen reaktion aikaseks?

Pidäpäs silmäs eros... ooooooh, täytyy saada sukuun <333

"Rebe, mulla oli tosi mukavaa viettää aikaa sun kanssas. Käviskö toinenki kerta joskus? Ei jaksa aina olla perheen kanssa yhdessä.."
"Kiitos Jesse, mullaki oli tosi mukavaa.. totta k.." Rebekan vastauksen keskeytti Jessen huudahdus:
"REBEKKA SUN SILMÄT!"

Rebekan silmät olivat todellakin muuttuneet punaisiksi kävelyn aikana. Vampyyripuoli oli puskemassa pintaan. Onneksi Pierreltä saatu, kultaa ja hopeaa sisältävä kaulakoru salli muuttumisen vain silmien muuntumiseen saakka, muuten hänen ihonsa olisi muuttunut pian silmien jälkeen jääkylmäksi ja valkeaksi

"Huh, onneks ihmisii ei tullu vastaan!"

"... mitä ihmettä? Ne ovat taas sähkönsiniset?"

"Jesse, mua pelottaa niin paljon! En oo valmis tähän sittenkään!"
Jesse ei osannut sanoa yhtään mitään

"Mitäs maalaat?"
"Merimaisemaa.. on se vaan niin kaunis!"

~~ Olen samaa mieltä Rebekan kanssa... ~~

"Hei, mä käyn äkkii kaupalla. Tuun kohta!"

Jessen tullessa tontille poppamies Hitula oli jo täydessä vauhdissa kiroilemassa ja saamassa sähköiskuja...

... joten Jesse tarjoutui auttamaan.

"Sopii minulle, olen muutenkin täysi tumpelo koneiden kanssa! Pitäisi siirtyä taas siihen mediattomaan ja muutenkin "historialliseen" aikakauteen, jossa ei ollut yhtään mitään sähkövehkeitä!"

Poppamies menee nukkumaan..

... kun taas Jesse yrittää hakata korjata kylpyammeen..

"ONKOHAN REBEKKA SAATTANUT TÄMÄNKIN EPÄKUNTOON KYLVYILLÄÄN!?"

Odotapa vain, tuolla eteis-keittiö-olohuoneyhdistelmässä on sähköesineitä, Jesse-pieni

Lopulta Jesse saa enemmän tai vähemmän kunnialla hoidettua Poppiksen esineet taas käyttökuntoon ja saa salaperäisen lahjan

Kaupan päälle Poppis antaa vielä ennustuksen:

"Sinun tyttöystäväsi voimat riittävät ja te tulette elämään vielä pitkään yhdessä. Mutta murheita kyllä riittää ja te tulette elämään monta vuotta kurjuudessa!"

Jesseä pelästytti moinen ennustus ja hän soperteli aikovansa tehdä lähtöä

"Et ollut kaupassa" Rebekka totesi

"En niin. Olin poppamiehen luona, korjasin hänen sähkölaitteensa ja kylpyammeensa ja sain lahjan ja ennustuksen"

"Mikä ennustus?" Rebekka kysyi oitis
"Hän sanoi, että voimasi riittävät ja asumme yhdessä monta pitkää vuotta, mutta tulemme elämään kurjuudessa"

Rebekka ei pystynyt enää lukemaan. Häntä ilahdutti toki tieto, ettei kumpikaan heistä kuolisi.. mutta kuka sitten? Vai menettäisikö hän voimansa? Vapautuisiko ne yhtäkkiä, suurena purkauksena ja veisi maailman kaaokseen? Sitähä se kurjuus oikeastaan tarkoitti. Monia ihmisiä kuolisi, jos sähköenergia villiintyisi ja tekisi mitä tahansa..

Viimeinen aamiainen tällä tontilla :(

Puhetta ainakin riitti..

Ja sitten lähtö kotiin..

Paluu ei tuntunut kenestäkään mukavalta ajatukselta, he olivat jo tottuneet lämpöön

"Jes, ihanaa olla kotona!" Anna oli innoissaan..

"HEMMETTI!! Vieläkin tarvitsee ulkovaatteita" Jesse ei nyt niinkään..

Kotiinpaluun jälkeen kaikki tekevät jotakin.. Jenni pelaa, Anna lukee, Mika soittaa pianoa

.. Jesse harjoituttaa karismaansa..

... Jemina pelaa bilistä ja Rebekka kuntoilee loman aikana kasautuneita kiloja pois vyötäröltään

Viimeinen kuva näistä kaikista teineinä..

Luultavasti viimeinen kuva näistä aikuisina

Auts, aika.. kivasti vääntyny noi niskat..

Ohoh, unohdin melkein pennut! Eli ehkä viimeiset kuvat Niennasta ja Niergestä söpöinä pentuina!

_________________________________________

Jooh.. 111 kuvaa... ei hirveesti teille, mut mulle on..

Eli innostuin vähän <3 no hyvä vaan.. ei mitään järkevää taaskaan tähän..

LISÄSIN TOLLASEN BOKSIN <3 hihih <3

Tartten kahvia, et olisin jotenkin järkevänä :)

....................

noni, nyt saatiin kahvia. OK, eli ensi osassa alkaa oikeesti tapahtua (alkoihan tässäkin hieman). Tosin sitä joudutte odottamaan(?), sillä työssäharjoittelijan chillauspäiväni loppuvat maanantaina, kun joudun palaamaan takaisin koulun penkille.. kuulumisia saa toki kysellä Chatissa ja osia kommentoida, minulle se sopii! Minulta löytyy niihin aikaa AINA :D

No, saatte ihastella teini-Reben ja -Jessen muuveja Shakiran Waka Wakan tahdissa :D jos toi photari nyt suostuisi lataamaan sen.. Eli innostuin lataamaan Wakan Simsiin ja pistin nuo kaksi joraamaan sen tahtiin. Aika hyvin osuvat liikkeet kohdilleen, eikö niin? Ilmeeni kutakuinkin luokkaa ;''''D kun katsoin tuota (heittomerkit ovat naurunkyyneliä tässä tapauksessa)

FFFFFFUUUUUUUUUUU-, se feilas.. no, annan teille Tumblr-tililtäni sen linkin

>> TÄSTÄ VIDEOON!! <<