Osa 6 - Uusi alku

Aivan niin. 2. sukupolven perijätär on Veera.

Perijätär kun oli, Veeran oli pakko hylätä sisarensa ja muuttaa omaan taloon.

"Voihan hemmetti, kuinka iso.." Veera puuskahti talon nähdessään

"Mitä mä teen..."

Puhelinsoitto ja ilmoitus perijäkilvan voittamisesta oli tullut täytenä yllätyksenä Veeralle, joka oli pitänyt voitonmahdollisuuksiaan surkeina.

Veeran ei kumminkaan pitänyt kauan pohtia tulevaisuuttaan, sillä yllättäen hänen postilaatikolleen saapui mies. Mies, joka oli jättänyt hänet kuin luetun sanomalehden. Mies, joka näytti nyt epäröivältä.

Kreivi.

Vaikka Veera oli yrittänyt esittää kovaa Kreiville, hän purskahti silti katkeriin kyyneliin. Kreivi seisoi jäykkänä, aivan kuin ei tietäisi, mitä tehdä.

Lopulta Kreivi puhkesi puhumaan:

"Olette nyt kauniimpi kuin koskaan, Veera-neiti"

"Jaa. Ja kukahan se dumppasi minut ja saapui nyt nöyristellen ovelleni" totesi Veera kaunaisesti.

"Minulla on suurenmoisia uutisia. Olen saanut laumaltani viimeinkin luvan siihen, että saan solmia kanssanne avioliiton"

Siihen ei Veera osannut sanoa yhtään mitään terävää vastausta. Hänen jääkuorensa suli ja hän heittäytyi Kreivin syliin ja suuteli tätä.

Jes.

Mutta Kreivin verenhimo oli liian suuri ja hän loihti ensimmäisen ihmisen, jonka näki. Veera tuijotti autuaana eteensä, kuin odottaen jotain.

Kreivi puraisi Veeraa kaulasta ja imi hetken hänen vertaan. Lopulta, kun Veera oli kuolemankielissä, tämä lopetti juomisen ja valutti kiireesti omaa vertaan tilalle. Veera tunsi kehonsa muuttuvan, sydämen pysähtyvän, veren virtauksen loppuvan, ihon muuttuvan kylmäksi ja kalpeaksi... ikään kuin hän olisi kuollut ja herännyt henkiin, nyt paremmin varusteltuna.

Hän oli muuttunut vampyyriksi

Kumma kyllä Veera ei osannut olla vihainen Kreiville, joka oli hänen luojansa ja tuleva aviomiehensä. He kaksi vain tuijottivat toisiaan ja hymyilivät.

"Minun pitäisi mennä muuttamaan hiustyyliäni. Tämä ei sovi minulle. Odotathan sen aikaa?"

"Kyllä vain, mio caro angelo"

"En tiennyt, että osaat italiaa. Mitä tuo tarkoitti?"

"Minun rakas enkelini"

Veera naurahti ja lähti sisälle

Tultuaan ulos Veera pyöritteli taskussaan hetken aikaa timanttisormusta. Antaisiko hän sen Kreiville? Olisiko tämä sen arvoinen? Hetken pohdittuaan Veera huokaisi syvään. Ei hän osaisi päättää! Mutta kun Kreivi kääntyi hymyilleen Veeraan päin, tämä tiesi, että hänellä oli nyt vain tämä yksi mahdollisuus. Muuten hän viettäisi loppuelämänsä yksin.. ja loppuelämä alkoi näyttää ikuisuudelta. Joten hän meni kosimaan Kreiviä, joka vastasi myöntävästi.

Perinteinen halaus..

JEE!!!!! Heti ekalla onnistui <3

"Anteeksi, mutta joudun nyt sanomaan näkemiit. Olisin mielelläni koko loppuyön kanssasi, mutta minulla on myös muitakin hommia"

"Siis näkemiin"

"Näkemiin. Näemme pian"

Verna kipusi yläkertaan kirjoittamaan esseetään loppuun. Hän kumminkin pysähtyi ja jäi katselemaan sänkyä, jolla oli nukkunut jo puoli vuotta. "Enpä taida tarvita tuota enää" hän hymähti, avasi ikkunan ja heivasi sängyn siitä pihalle.

Yön lähentyessä aamua Veera makoili lattialla ja mietti, miten voisi kaikkein parhaiten ilmaista asian vanhemmilleen. Vasta aamuauringon ensisäteissä hän juoksi vasta-ostamaansa arkkuun

Opiskella kuitenkin pitäisi ja Veera joutui heräämään opinnoilleen. Auringossa oleminen tuotti Veeralle suurta tuskaa, joten hän päätti mitä pikimmiten ottaa yhteyttä vanhempiinsa heti luennon jälkeen.

Natalia ja Arttu kuuntelivat tarkast tyttärensä kertomusta.

"Ja siten tulin tällaiseksi, jollainen nyt olen.. eli voinko jättää yliopiston kesken?"

"Et missään tapauksessa!" Natalia suutahti ja alkoi luettelemaan erinäisiä syitä pönkittääkseen omaa kantaansa

Nyt oli Veeran vuoro suuttua. Arttu kauhistui huomatessaan, miten oman tyttären kasvot muuttuivat petomaisemmiksi, avoimen vihamielisiksi. Kuten aito vampyyri, Artun mieleen juolahti, joten hän kiirehti sanomaan:

"Tehdään kompromissi. Sinä olet enää tämän lukukauden loppuun yliopistolla ja sitten olet vapaa tulemaan kotiin"

Kuullessaan tämän molemmat naiset myöntyivät.

Ja tässä on aikuis-vampyyri-Veera! :) (mikä sanayhdistelmä..)

Palatessaan kotiin Veera kumminkin koki erikoisen vastaanoton: hänen yleensä niin iloinen isoäitinsä itki kuin viimeistä päivää.

"Äiti... mikä mummilla on?"

"Tuota... sen puolen vuoden aikana, kun sinä olit yliopistolla, isoisäsi kuoli. Sydänvika"

Veera järkyttyi: isku osui suoraan hänen sydämeensä. David ei saanut olla kuollut.. EI SAANUT!

Itkettyään koko yön lähes aamuun saakka Kreivi saapui Dahlbergien pihaan ja vaihtoi muutaman sanan Natalian kanssa. Sen jälkeen Kreivi talutti Veeran pois hautakiven luota

Ollessaan vaihtamassa vaatteita Veera katsoi itseään peiliin. Mutta eihän hän tietenkään nähnyt itseään, joten hän ei ollut varma, miten tasainen leikkauspinnasta tuli.

Astuttuaan vessasta ulos hän sai kuulla monen moisia henkäyksiä, jotka vaihtelivat järkyttyneistä ihastuneisiin.

"Tämä on uusi alku" Veera sanoikin monelle, joka ihmetteli hänen nyrhittyjä hiuksiaan.

Sen jälkeen hän ja Kreivi astelivat käsi kädessä vihkikaaren alle.

Perinteiset hääkuvat... Nämä kaksi ovat ihania <3

Ylimmäisessä kuvassa kaksi asiaa: hääpari yritti heti lasta ja näin neljä vuotta Simsin-täyteistä vuotta takanani vannon, etten ole ikinä hoksannut, että vampyyreilla ei ole peilikuvaa Simsissä!

Ja tästä huomanette, että pian perhettä saapuu piristämään pieni palleroinen

Mitä tehdä, kun vampyyritytär nukkuu arkussa, ketään muuta ei ole kotona ja on tylsää? Natalia ainakin tietää vastauksen... ja sen seuraamukset

Perijätärseinällä on nyt 3 sukupolvea ikuistettuna

Tämä nyt vaan on niin nätti kuva... Veera on ehdottomasti yksi lempisimeistäni :D niin itsevarma ja kaunis sim

Ensimmäinen kerta...

Perheeseen hankittiin kissanpentu, Memmä. Veera ystävystyi oitis pienoisen karvapulleron (kuten Veera Memmää kutsui) kanssa

Toinen pompahdus... AAAAAAAAAAAAAARGG, mä en kestä... onkohan se tyttö vai poika...? (poikapoikapoikapoikapoikapoikapoikapoikapoika... ai nii, sori, mut vannon, ettei mitään mielenkiintoista tapahtunut näiden kolmen viimesimmän kuvan aikana. Paitsi huomasin sen, että vampyyrinhampaat bugii)

"Kulta... miksi istut vain koko ajan siinä?"

"Haluan, että ensimmäinen lapseni näkee heti ensi silmäyksellään kauniin sinisen entisen huoneeni ja lumoavan meren, sekä kuulevan meren pärskeet ja aaltojen kuohut. Puhumattakaan hajuaistista. Haluan, että hän haistaisi raikkaan meri-ilman"

Kreivi katseli vain hiljaa hymyillen vaimoaan

Veera nousi ylös tuolista ähkäisyn saattelemana.

"Haluan, että tämä lapsi syntyy rakastavaan ja huolehtivaiseen perheeseen" hän sanoo hellästi ja silittelee vatsaansa

Kreivi halusi kokea nuo kaikki asiat, jotka Veera oli sanonut ja meni ulos, koittaen olla kuin vastasyntynyt: katsella uteliaasti ympärilleen, tarkastella asioita...

Kreivin ulkona ollessa Veeran synnytys käynnistyi. Kuultuaan Veeran kirkaisut Kreivi juoksi sisälle, hänen esikoisensa syntyisi pian!

Syntyi Davidin ja Artun ihonvärin, Kreivin silmien- ja hiustenvärin perinyt poika, joka nimettiin Mikaksi.

Veera lepäsi synnytyksen jälkeen istuen sohvalle. Kreivi asteli Mika sylissään hänen luokseen ja Veera hymyili Kreiville voipuneesti.

"Olipa raskasta"

"Niin varmasti oli, mutta kaiken sen jälkeen me saimme komean poikavauvan"

Kreivi ojensi Mikan Veeralle, joka otti tämän vastaan kujertaen jotakin

***

Vaikka Veera oli vampyyri ja hän ei voinut nauttia auringonvalosta ilman kipua, hänellä ei silti voisi olla tyytyväisempi

Memmästä kasvoi aikuinen kissa

Ja samoihin aikoihin Veera huomasi olevansa jälleen raskaana

Yeaah, pinkki pöly <3

Mika kasvoi taaperoksi illalla! Ihana pinkki asu XD

Oi joi joi joi JOI! Suloinen <333333

Aivan liian pian koitti jälleen synnyttämisen aika...

Ja sieltä tuli pieni tyttövauva, jolle annettiin nimeksi Niina <3

Tässä ei nyt näy kunnolla, mutta Niinalla on harmaat silmät...

Illalla...

... koitti vanheneminen. Hyvästi, nuoret Natalia ja Arttu!

Ja tervetuloa vanhukset!

Nataliasta tuli mukavan näköinen mummo :)

Artusta taas... no joo...

Ilkeän näköiset ilmeet, osa 1: Pelottava Cherina

Ja samaa rataa jatkaa Kreivi... nyt tosin aika psykoottisen näköisenä

Ja Veera jatkaa edelleen huijauslinjalla shakinpeluussa

Vannon, etten ole pelleillyt posebokseilla!!! Cherina tuli vain yhtäkkiä tuollaiseksi!

Hah hah, Niina ja Mika vain katsovat, kun Veeran vatsa pompahtaa ensimmäisen kerran <3

Niina kasvoi!

Tällainen söpöliini hänestä tuli

Joo... enpä enää ihmettele, minkä takia Natalia pelotteli silloin kauan sitten omia lapsiaan. Katsokaa nyt Cherinaa! Ja sitten Mikan ilmettä...

Parempi kuva Niinasta

Ja Mikasta...

Ovat nuo sitten NIIN SULOISIA <3333 Tämä onkin Mikan viimeinen taaperokuva...

... sillä Mika kasvoi lapseksi!

Ihana ilme <3 mutta kukaan ei välittänyt, kun Mika kasvoi :(

Jos vaan mietitte, kenen kanssa Cherina puhui puhelimessa, niin tämän noidan (jonka nimeä en nyt muista..)

Hän on ainakin kaunis... jos Mika sopii yhteen hänen kanssaan, nii...

Toinen pompahdus... (PÖLY!!!)

"Mika, oletko jo tehnyt läksysi?"

"Äiti, mä puhun nyt musamaustani!"
"Eli et ole..."

Ja niin Mika pakotettiin tekemään keskellä yötä läksyjä...

Samana yönä, myöhemmin vain, Veeran synnytys käynnistyi olohuoneessa...

Tyttö tuli <3 harmailla silmillä hänkin varustettuna...

Tässä lähemmin pikku Saara

Dahlbergin nuoren parin elämä oli nyt täydellistä. Heillä oli kolme täydellistä lasta ja rahatilanne oli erittäin hyvä. Kaikki voi kumminkin mennä kammottavalla tavalla pieleen aivan äkkiä. Veera oli laittamassa Saaraa petiin...

... kunnes yhtäkkiä häntä alkoi pyörryttää ja hän alkoi kaatua.

Kuullessaan yläkerrasta kolahduksen Kreivi juoksi huoneeseen, jolloin hän näki Veeran makaavan tajuttomana lattialla.

Viimeiset kuvat näistä kahdesta vampyyreina...

"Veera... anteeksi, mutta minun oli aivan pakko muuttaa sinut takaisin ihmiseksi. Et tiedä, kuinka pelästyin..."
"Lopeta itsesi syyttäminen" Veera keskeytti Kreivin tiukasti

"Minua ei haittaa yhtään, vaikka en olekaan enää vampyyri. Nyt saan sentään nauttia auringosta ja vanheta... sinun rinnallasi"

Kreivi pystyi vain hymyilemään vastaukseksi

Vaihdoin Veeran lookin... nyt hän on minun mielestäni kauniimpi..

Oih, nätti.. sääli vaan, etten muista, tutustuiko häneen kukaan perheestä...

Illalla, kesken mukavan juttutuokion, jäätävä kylmyys laskeutui Dahlbergien pihaan. Oli hetken hiljaista, sitten Veera nousi yläös ja kiljaisi: "MUMMI"!

Aivan niin, Cherinaa oli tultu hakemaan

Kuvaa hulaneidoista... ja Mika vaan katselee...

Hyvästi, Cherina ;( We miss you!

Muistoksi Cherinasta jäi vain platinahauta

Perheen pienimpiä lukuun ottamatta kaikki kerääntyivät haudan ympärille

Myös Niina itki

Kaikkein raskaimmin Cherinan kuolema otti Veera. Hän muisti, kuinka mummi oli aina tukenut häntä, kun hänellä oli ollut hankalaa... ja nyt mummi oli poissa!

Rauhoittuakseen Veera meni istumaan meren rantaan, eikä välittänyt, vaikka aallot kastelivatkin hänen farkkunsa likomäriksi

Mika sai kympin

Ja samana iltana Niina kasvaa humpsahti lapseksi

Reippaan näköinen tyttö :)

Oii, pakko ottaa nyt koko ajan kuvia... onhan Niina mun kaimani XD

Natalia hymyilee kohdatessaan äitinsä haamun :''D

Mutta niin hymyilee Cherinakin :DD

Aikas nätti..

"Öööh, kulta?"

"Niin?"

"Minkä takia nuo ukot kiertelevät meidän puutarhassamme? Ja mitä sinä teet?"

"Ukot kiertelevät sen takia, että he ovat puutarhakerhosta. Ja minä joogaan"

Kerranki sellanen kuski, joka ei näytä kaappaaja-friikiltä!

Sivusta Saara-taapero

Nyt lähempää... suloinen <3

Nataliaan osui ukkonen...

... tosin se sama ukkonen tekee vielä pahempaa jälkeä... Natalia juoksi pesun jälkeen pelastamaan Veeran puutarhaa

Mutta syttyi itse tuleen! Onneksi palomiehet tulivat pian paikalle

Veera juoksi oitis paikalle herättyään ja kiskottuaan jotain päällensä.

"Äiti.. mistä on kyse?" hän kysyi värisevällä äänellä, vaikka tiesikin vastauksen

Natalian kerrottua tarinansa Veera kumartui lakaisemaan tuhkia peittääkseen kasvonsa. Hän oli jälleen kerran vaarassa menettää läheisen ihmisen.

Miksi minua vainotaan näin.. hän mietti

Ja loppujen lopuksi tarina vessanpöntöstä. Veeran ilme kertonee olennaisen?